Bitcoin ei ole likainen, eikä Bitcoin-verkko tuhlaa sähköä
Bitcoinin energiankulutus, ilmastopäästöt ja hiilijalanjälki ilmestyvät uutisotsikoihin tasaisin väliajoin. Uutisissa ja kommenteissa esitetään eriskummallisia väitteitä Bitcoin-louhinnasta ja siitä, miten Bitcoin-verkko kuluttaa louhinnan vuoksi enemmän sähköä kuin koko Suomi tai Irlanti. [1] Tämä kaikki todetaan ikään kuin osoituksena siitä, kuinka surkea bitcoin on, ja miten Bitcoin-louhinnasta on tehty tarkoituksellisesti äärimmäisen tehotonta ja tuhlailevaa. Pitkän linjan demarivaikuttaja, ex-europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari esitti 31. tammikuuta 2018 Euroopan komissiolle Bitcoinin energiankulutusta koskevan kirjallisen kysymyksen ja sai siihen myös kirjallisen vastauksen. Komission vastaus Jaakonsaaren esittämään kysymykseen oli asiallinen.
Bitcoinin energiankulutuksesta käydyssä keskustelussa on ollut kerta toisensa enemmän savua kuin tulta. Energiankulutus on aiheena helppo, koska energiatehokkuus, energia-ala ja ilmastopäätöt ovat jatkuvasti tapetilla. Bitcoinin kaltaisen työntodisteeseen pohjautuvan kryptovaluutan tarkkaa energiankulutusta ei ole mahdollista arvioida, mutta Bitcoinin ja muiden kryptovaluuttojen energiankulutuksesta kiinnostuneet tutkijat ovat julkaisseet asiasta vuosien varrella lukuisia tutkimuksia.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Bitcoin-verkko kuluttaa paljon energiaa, mutta Bitcoinin energiankulutuksen seurauksista ja tulevaisuuksista kirjoittajat ovat olleet erimielisiä. Viime vuosina energiankulutuksesta on esitetty erilaisia arvioita muun muassa Vranken (2017) de Vries (2018), Krause ja Tolaymat (2018; vrt. Carter 2018), Mora ym. (2018; vrt. Romm 2018, Houy 2019 ja Masanet ym. 2019), Stoll ym. (2019), Goodkind ym. (2020), Gallersdörfer ym. (2020), Qin ym. (2020) ja Sedlmeir ym. (2020) toimesta. Bitcoinin energiankulutukseen liittyviin arvioihin liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä ja väärinkäsityksiä, kuten tutkija Jonathan Koomey totesi muutaman vuoden takaisessa raportissaan.
Bitcoin on sopiva sylkykuppi, koska sähköä käytetään – ja sitä käytetään joidenkin mielestä liikaa – näennäisesti merkityksettömän työntodisteen (engl. proof of work, PoW) tuottamiseen. [2] Julkiset lohkoketjut kuluttavat (ainakin toistaiseksi) sähköä aivan eri mittakaavassa kuin yksityiset tai luvalliset lohkoketjut, koska niiden käyttötapaukset ja -ympäristöt ovat aivan erilaiset.
Työntodistealgoritmi, jonka avulla Bitcoinissa ratkaistaan niin sanottu kaksinkertaisen kulutuksen ongelma, on nerokas ratkaisu hajautetussa verkossa toteutettavan ja todennettavan niukkuuden luomiseksi. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin tämä voi vaikuttaa energian tuhlaamiselta, mutta Saifedean Ammousin (2019 [2018], 298) sanoin Bitcoin-verkko “muuntaa sähköä totuudenmukaisiksi kirjanpitotapahtumiksi laskentatehon kulutuksen avulla”. Bitcoin—louhinta muuttaa käytännössä rajatonta sähköä ehdottoman niukaksi kiteytetyksi energiaksi.
Yle julkaisi 28. helmikuuta jutun otsikolla “Likaista rahaa” ja muutamaa päivää myöhemmin Helsingin Sanomissa julkaistiin artikkeli otsikolla “Bitcoin kuluttaa jo reilusti enemmän sähköä kuin koko Suomi – ja louhinta vie koko ajan enemmän energiaa”. Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli ei tuo energiankulutusta koskevaan keskusteluun juuri mitään uutta, mutta Ylen jutusta löytyy joitakin mielenkiintoisianostoja.
Molemmissa jutuissa toistuu kuitenkin monia ennalta-arvattavia piirteitä:
Premissi 1: Bitcoin ei ole hyödyllinen, koska x. Bitcoin on haitallinen, koska y. (ei hyötyä, mutta haitallinen)
Premissi 2: Bitcoin-verkon ylläpitämiseksi tarvittava Bitcoin-louhinta kuluttaa ajasta ikuisuuteen liian paljon sähköä. (louhinta on sähkösyöppö)
Premissi 3: Bitcoin-louhinta nojaa nykyisellään vääränlaisiin energianlähteisiin, jotka tuottavat muun muassa hiilidioksidipäästöjä. (louhinnan ja energianlähteiden muuttumattomuus)
Johtopäätös 1: Bitcoin-louhinta tuottaa ilmastopäästöjä ja Bitcoin-louhinta kiihdyttää yhtenä energiankuluttajana merkityksellisellä tavalla ilmastonmuutosta (ajasta ikuisuuteen niin kauan kuin Bitcoin nojaa “turhaan” työntodisteeseen).
Johtopäätös 2: Bitcoin nykyisellään on vähä-älyinen/väärä/tyhmä/vaarallinen/jne. teknologia, koska [Premissi 1:ssä esitetty oletus].
Johtopäätös 3: Bitcoinin käyttöä pitää suitsia, sen käyttö kieltää ja/tai sen olemassaolon edellytykset poistaa.
Johtopäätös 3.1: Jossain on olemassa bitcoinia parempi vaihtoehto k. (vrt. Goldstein 2014)
On sinänsä täysin kiistatonta, että Bitcoin-louhinta kuluttaa energiaa ja Bitcoinin – “hajautettu ohjelmisto, joka mahdollistaa arvon siirtämisen käyttämällä valuuttaa [eli bitcoinia], joka on suojattu arvaamattoman inflaation varalta luottamatta kolmansiin osapuoliin” (Ammous 2019 [2018], xxviii) – turvallisuusmallin edellyttämä energiankulutus tuottaa ilmastopäästöjä. Bitcoinin louhinta tuottaa kiistatta ulkoisvaikutuksia, mutta niitä tulisi aina verrata suhteessa energian vaihtoehtoisiin käyttötarkoituksiin (tai käyttämättä jättämiseen). Lisäksi tulee huomioida se, että louhinnalla (ja kaikkeen bitcoin-ekosysteemiin muutoin liittyvällä) on sekä negatiivisia että positiivisia ulkoisvaikutuksia.
Ylen ja Helsingin Sanomien jutuissa nostetaan esille myös se, että louhinnassa eli bitcoin-siirtotapahtumien varmentamisessa käytetään mahdollisimman edullista energiaa. Tämä on hahmotettavissa helpoimmin Nic Carterin esittämän ajatuskokeen avulla:
Kuvittele mielessäsi maailman kolmiulotteinen topografinen kartta, josta ilmenee maan pinnanmuodostus.
Edulliset energianlähteet asettuvat tässä kartassa matalammalle tasolle kuin kalliimmat energianlähteet. Osa energianlähteistä on hankalissa paikoissa, joihin on huonot kulkuyhteydet tai ne ovat muutoin vaikeasti saavutettavissa.
Ajattele, että kaadat kartan päälle lasillisen vettä. Vesi kuvastaa Bitcoin-louhintaa. Vesi valuu ympäri karttaa, valtaosa vedestä valuu kartan ulkopuolelle ja osa vedestä asettuu kartan eri notkelmiin ja laaksoihin, joista se ei pääse pakenemaan kartan muille seuduille.
Kuva: claudia0spencer
Bitcoinin työtodisteeseen perustuva louhinta, kuten Dan Held toteaa, on “kaiken sähkön viime käden ostaja”. “Työntodiste muodostaa sähkön alimmaishinnan eli hintalattian, joka kannustaa rakentamaan uusia energiantuotantolaitoksia erilaisten, muuten käyttämättömäksi jäävien, energialähteiden varaan”, Held jatkaa. Bitcoinin energiankulutukseen liittyy monia väärinkäsityksiä, joita muun muassa Carter on ansiokkaasti käsitellyt.
Bitcoin-verkon ja sen energiankulutuksen ymmärtäminen on tärkeää sekä sen energiankulutusta puolustaville että sitä arvosteleville. Pohjimmiltaan kyse on siitä, kuten Carter on aiemmin huomauttanut, kenellä tai millä on oikeus niukkoihin energiaresursseihin. Jos lähtökohtana on, että Bitcoinin teknologinen toteutus on syystä tai toisesta huono, tietyn teknologian takia ympäristökuormitus ei ole perusteltua ja tämän vuoksi bitcoinia ei pitäisi olla, helpoin tapa saada ihmiset luopumaan ympäristöä kuormittavasta ja huonosta teknologiasta on suostutella käyttäjät siirtymään paremmin suunniteltuun ja toteutettuun järjestelmään, joka on bitcoinia selvästi parempi. Ongelmana on kuitenkin se, että tällaista vaihtoehtoa ei ole olemassa.
On tärkeää myös muistaa, että Bitcoin-verkon sähkönkulutus ei ole sidottu verkon kasvuun tai supistumiseen. Louhinnan määrällä ei siis ole varsinaisesti pitkällä aikavälillä merkitystä Bitcoin-verkon suorituskykyyn. Louhinta on itsekästä liiketoimintaa ja louhijat ymmärtävät vallan hyvin Bitcoin-protokollan hienoudet. Louhijoita tulee lisää, kun louhinta on kannattavaa eli bitcoinin louhintaan kulutetut resurssit ovat vähemmän kuin bitcoinin (myynnistä) odotettavissa oleva tuotto.
Bitcoin, Youtube ja Visa
Helsingin Sanomien artikkelissa Bitcoin-verkossa tapahtuvan bitcoin-siirtotapahtuman vahvistamisen edellyttämää energiankulutus esitettiin näin:
“Yksi bitcoin-kauppa vastaa Cambridgen mukaan 680 000 [721 815] Visa-ostoksen tai 51 210 [54 280] tunnin Youtube-session energiankulutusta.” (HS, 2.3.2021; kirjoittajan tämän päivän arvioilla päivittämät luvut hakasulkeissa)
Tämä vertailu on esimerkki kategoriavirheestä. Bitcoin ja sen käyttötapaukset eivät ole rinnasteisia Visaan tai Youtubeen: Visa on maksuverkko, Youtube on Internetissä toimiva videopalvelu ja Bitcoin on älyrahaa, joka pitää sisällään kaiken sen, mitä luja digitaalinen rahajärjestelmä tarvitsee aina arvonsiirron käynnistämisestä selvitykseen ja arvontoimitukseen. Viime kädessä kyse on, kuten Carter on todennut, vain mielipiteestä: onko ei-valtiollisella, sensuurivapaalla, vastapuoliriskittömällä synteettisellä hyödykerahalla oikeutta olla olemassa? Bitcoin tarjoaa käyttäjilleen palvelua, koska sen moninaiset käyttäjät aina täyssolmuja pyörittävistä louhintasyndikaatteja operoiviin kokevat hyötyvänsä sen olemassaolosta.
Bitcoinin luoneen nimimerkki Satoshi Nakamoton julkilausumana tavoitteena oli luoda sähköinen käteisjärjestelmä vertaisverkossa, jonka käyttäminen ei edellytä kolmansiin osapuoliin luottamista ja jonka määrättyä tarjontaa tai tarjonta-aikataulua ei voi kukaan muuttaa. “Toisin sanoen, Bitcoin toisi fyysisen käteisen halutut ominaisuudet (ei välikäsiä, lopulliset siirrot) digitaaliseen ulottuvuuteen yhdistäen raudanlujaan rahapolitiikkaan, josta ei manipuloinnin seurauksena synny odottamatonta inflaatiota hyödyttämään kolmatta osapuolta rahan haltijan kustannuksella”, Ammous (2019 [2018], 232) kirjoittaa. Tapa, jolla Bitcoin-verkko siirtää arvoa bitcoinin muodossa (maksaminen, reititys, selvitys ja toimitus ovat osa samaa jatkumoa), ei ole verrattavissa Visaan tai mihinkään muuhun nykyiseen maksujärjestelmään – itse rahajärjestelmistä puhumattakaan. Bitcoin toimii vapaana innovoinnin kenttänä, jonka monikerroksinen teknologiainfrastruktuurin kehitys viimeisen kymmenen vuoden aikana on uskomaton tarina.
Bitcoinin vakuudet ovat “erittäin perusteellisessa ja raudanlujassa todisteessa ja varmennuksen varassa” (Ammous 2019., 233). Aikojen saatossa bitcoin on kuitenkin käynyt läpi lukuisia faasimuutoksia, joiden myötä bitcoin on saanut aivan erilaisia – ennakoimattomia – ominaisuuksia olomuodon muutosten takia (PlanB 2020). Amerikkalainen tietojenkäsittelytieteilijä Ralph C. Merkle kuvaili Bitcoinia runollisesti vuonna 2016 ilmestyneessä kirjoituksessaan:
“Bitcoin on ensimmäinen esimerkki uudesta elämänmuodosta. Se elää ja hengittää internetissä. Se elää, koska se voi maksaa ihmisille ylläpidostaan. Se elää, koska kuka tahansa, missä tahansa, voi ajaa kopioita sen koodista. Se elää, koska kaikki toiminnassa oleva kopiot keskustelevat jatkuvasti keskenään. Se elää, koska jos mikä tahansa yksittäinen kopio korruptoituu, se hylätään nopeasti ilman selvityksiä. Se elää, koska se on radikaalisti läpinäkyvä: kuka tahansa voi nähdä sen koodin ja nähdä tarkalleen mitä se tekee.
Sitä ei voi muuttaa. Sen kanssa ei voi väitellä. Sitä ei voi peukaloida. Sitä ei voi korruptoida. Sitä ei voi pysäyttää. Sitä ei voi edes keskeyttää.
Jos ydinsota tuhoaisi puolet planeetastamme, se jatkaisi elämäänsä, korruptoimattomana. Se jatkaisi palvelujensa tarjoamista. Se jatkaisi ihmisille maksamista ylläpidostaan.
Ainoa tapa sulkea se, on tappaa jokainen palvelin, joka isännöi sitä. Tämä on vaikeaa, sillä useat palvelimet isännöivät sitä useissa maissa ja useat ihmiset haluavat käyttää sitä.
Realistisesti ainoa tapa tappaa se olisi tehdä sen tarjoama palvelu niin hyödyttömäksi ja tarpeettomaksi, ettei kukaan haluaisi käyttää sitä. Niin tarpeettomaksi, että kukaan ei haluaisi maksaa siitä tai isännöidä sitä. Silloin sillä ei ole rahaa maksaa kenellekään. Sitten se nääntyy kuoliaaksi.
Mutta niin kauan kuin on ihmisiä, jotka haluavat käyttää sitä, sitä on erittäin vaikeaa tappaa – tai korruptoida, pysäyttää tai keskeyttää.”
Toisin kuin Visa tai Youtube, Bitcoin voidaan siis hahmottaa Ammousin (2019 [2018], 240) sanoin myös “spontaanisti esiin nousseena ja itsenäisenä yhtiönä, joka toimittaa uuden rahan muodon ja uuden maksuverkon”. Bitcoin, toisin kuin esimerkiksi Visa tai Youtube, ei nojaa toiminnassaan protokollan ja verkon ulkopuolisiin toimijoihin siinä, miten se valvoo ja toteuttaa kiveen hakattuja rahapoliittisia sääntöjään. Bitcoinin ainut muuttumaton osa on sen vapaaehtoisuuteen perustuva hallintomalli ja -järjestelmä. Toisin kuin muut vertailukohteet, Bitcoin on samaan aikaan sekä rahajärjestelmä (jonka yksikkönä toimii bitcoin) että rahapoliittinen regiimi (pitää sisällään selvitys-, toimitus-, säilytys- ja varmennusjärjestelmän keskuspankkeineen).
Mihin Bitcoin-verkossa kulutetaan sähköä?
Bitcoin-siirtotapahtuman luominen ja lähettäminen verkkoon ei käytännössä kuluta sähköenergiaa. Sähköä kuluu, koska Bitcoin-louhinnassa on kyse työntodistearpajaisista, kuten Yan Pritzker on louhinnan kansankielisesti selittänyt. Pritzkerin mukaan lähtökohta on, että reiluissa arpajaisissa toimitaan läpinäkyvin ja ennalta sovituin tavoin. Bitcoin-verkon tapauksessa arpajaisiin osallistutaan kuluttamalla energiaa työntodisteen tuottamiseksi. Arpajaislipuke koostuu siirtotapahtumista (bitcoin-siirrot), satunnaisluvusta (nonssi; ks. Nakamoto 2008) ja näiden perusteella laskettavasta tiivisteestä. Satoshi Nakamoto selittää asian Bitcoin-työsuunnitelmassaan seuraavalla tavalla:
Satoshi Nakamoto selitti vuonna 2008 ilmestyneessä Bitcoinia käsitelleessä teknisessä artikkelissaan muun muassa työntodisteen perusluonteen.
Jokaisen arpajaiskierroksen sallittujen tiivisteiden lukuväli sovitaan kahden viikon välein ja noin 10 minuutin välein yksi arpajaiskierrokselle osallistuneista voittaa palkinnon. “Aikojen saatossa laitteistojen nopeudet kasvavat ja kiinnostus solmujen ajamista kohtaan vaihtelee. Tätä kompensoidaan säätämällä työntodisteen laskemisen keskimääräistä vaikeutta aina sen mukaan, kuinka monta lohkoa tunnissa keskimäärin syntyy. Jos niitä syntyy liian nopeasti, vaikeus kasvaa”, Satoshi Nakamoto selitti Bitcoinin vaikeudensäätömekanismin perusteita. Voittaja esittää arvaamansa tiivisteen ja sen muodostamisen periaatteet. Käytännössä uuden lohkon louhimiseen kuluu paljon sähköä, mutta sen varmentaminen on äärimmäisen suoraviivaista.
Kulloisenkin arpajaiskierroksen voittanut louhija saa:
oikeuden kirjoittaa todennetut siirtotapahtumat uusimpaan kooltaan rajalliseen yhden megatavun lohkoon, jonka myötä niistä tulee osa muuttumatonta Bitcoin-tilikirjaa eli -lohkoketjua; ja
palkinnoksi kolikonluontitapahtuman (engl. coinbase transaction) kautta myönnettävän lohkopalkkion, joka koostuu kiertoon lisätyistä (uusista) bitcoineista (tällä hetkellä niin sanottu lohkotuki on 6,25 bitcoinia lohkoa kohden) ja siirtoa pyytäneiden käyttäjien maksamista bitcoin-määräisistä siirtomaksuista (Ammous 2019 [2018], 234).
Koko Bitcoin-verkon sähkönkulutus perustuu George Kamiyan mukaan neljään seikkaan, joista osa riippuu itse bitcoin-kolikon hinnasta:
Louhintalaitteet ja -järjestelyt (energiatehokkuus, ylläpito ja laskentateho);
Bitcoin-verkon yhteenlaskettu laskentateho;
Bitcoin-louhinnan vaikeusaste/-kerroin, joka päivittyy maailmanlaajuisesti 2016 lohkon eli noin kahden viikon välein; ja
Muun kuin IT-infrastruktuurin energiankulutus, esimerkiksi jäähdytys ja valaistus
Kamiyan tarkastelutapaa voidaan soveltaa myös yksittäisen louhijan päätöksentekoon. Yksittäinen louhija joutuu tasapainoilemaan seuraavien päätöksentekomuuttujien varassa:
Saatavilla olevan sähkön hinta (rahamääräiset kustannukset louhittua kolikkoa kohden)
Lohkopalkkio eli neljän vuoden välein puoliintuva lohkotuki ja kulloinkin maksetut siirtomaksut
Louhintalaitteiden kiinteät ja muuttuvat kustannukset (louhittua kolikkoa kohden) [3]
Louhinta on ollut kaiken kaikkiaan suhteellisen matalakatteista liiketoimintaa ja kilpailu kovaa. Louhinnassa voittomarginaali määräytyy kolikon markkinahinnan ja louhintakustannusten (sähkö- ja laitteistokustannukset / louhintapalkkiot) erotuksena, mutta samalla sijoitetulle pääomalle (ROI) tulisi saada tuottoa ja kassavirran pitäisi olla positiivinen (ROI voi kuitenkin jäädä negatiiviseksi). [4] Louhijan näkökulmasta tarkastellaan aina sitä, kuinka paljon yhden bitcoin-kolikon tuottamiseksi pitää kuluttaa sähköä. Bitcoinin näkökulmasta energiankulutus on turvallisuusmeno, josta se on valmis maksamaa automaattisesti ja ennalta määritellyllä tavalla kenelle tahansa verkossa toimivalle louhijalle. Tämä on esimerkki niin sanotusta yksityisestä turvallisuuden tuotannosta, josta ranskalainen taloustieteilijä Gustave de Molinari (1819–1912) ensimmäisen systemaattisen esseen Journal des économistes -lehdessä vuonna 1849. Esseen nimi oli – yllätys. yllätys – Turvallisuuden tuotannosta (De la production de la sécurité).
Bitcoin-louhinnan toimialadynamiikka muuttuu
Tähän mennessä 18,64 miljoonaa bitcoinia 21 miljoonan ylärajasta on louhittu eli kierrossa on pian lähes 90 prosenttia kaikesta koskaan kiertoon päätyvästä bitcoinista – ja lohkotuen neljän vuoden välein tapahtuvan puoliintumisen vuoksi uusien liikkeeseen laskettujen bitcoinien määrä vähenee. Lähestymme asymptoottisesti tilannetta, jossa lohkotuki lopulta katoaa tyystin ja louhinnassa on siirryttävä toisenlaiseen liiketoimintamalliin eli lopulta nojattava puhtaasti siirtomaksuihin. Tämä johtanee aikanaan aiempaa suurempiin louhintatoimialan uudelleenjärjestelyihin, koska itse Bitcoinin rahapolitiikka on ehdottoman varma ja ennakoitavissa. Bitcoinin takaamilla rahamaisilla ominaisuuksilla on hintansa, jonka kustannus on vaihtoehtoisissa käyttötapauksissa – ja vain vaihtoehtoiskustannuksilla on merkitystä.
On kiistatonta, että tällä hetkellä Bitcoin-louhinta kuluttaa suoraan ja epäsuoraan merkittävän määrän sähköä. Tämä johtuu siitä, että hyvin toteutettu ja ammattimaisesti johdettu uusien bitcoinien louhinta on juuri nyt suhteellisen kannattavaa liiketoimintaa. Louhijat ja louhijoiden muodostamat louhintasyndikaatit saavat tällä hetkellä valtaosan tuloistaan uusien bitcoinien louhinnasta, jotka Bitcoin-protokollan ohjaama Bitcoin-verkko myöntää palkkioksi louhijoiden verkolle tarjoamastaan palvelusta aiemmin mainitun kolikonluontitapahtuman ansiosta.
Bitcoinin energiankulutus ja Bitcoinin hyödyntämät energianlähteet ovat muuttuneet vuosien varrella ja muuttunevat jatkossakin. Bitcoinin tulevaisuuden energiankulutus riippuu monista tekijöistä, jotka riippuvat muun muassa käyttäjämääristä ja heidän tarpeistaan, louhintalaitteiden teknologisista parannuksista, louhijoiden hyödyntämistä energianlähteistä (Cambridge Center for Alternative Finance -tutkimuslaitoksen syyskuussa 2020 esittämän arvion mukaan 76 % louhijoista käyttää uusiutuvia energianlähteitä ja 39 % koko verkon energiankulutuksesta perustuu uusiutuviin energianlähteisiin; CoinSharesin vuoden 2019 lopussa esittämän arvion mukaan hieman yli 70 % louhinnan energianlähteistä olisi uusiutuvia). Louhijat etsivät mahdollisimman edullisia energianlähteitä, mutta edullinen energian hinta ei ole ainut merkityksellinen tekijä. Bitcoin-louhinnan energiankulutusta, hiilijalanjälkeä ja ilmastopäästöjä tarkasteltaessa on olennaista pitää kontekstuaaliset tekijät tiukasti mukana.
Bitcoin-louhinta ei tuhlaamista; se on välttämätöntä
Bitcoinista on selvästi joidenkin ihmisten mielestä hyötyä, koska muuten he eivät olisi valmiita maksamaan sitä tai säilyttämään sitä. Bitcoinin arvon ratkaisevat ne, jotka ovat päättäneet sitä jollain tavoin käyttää. Bitcoinin turvallisuusmalli edellyttää energiankulutusta, ja Bitcoin-louhinta takaa Bitcoin-verkon ja bitcoin-kolikon olemassaolon sensuurivapaana, neutraalina, maailmanlaajuisena ja täysin hajautettuna rahajärjestelmänä ja -verkkona, jossa ei ole vastapuoliriskiä. Bitcoin-louhinnan synnyttämät päästöt ovat valitettava ulkoisvaikutus, mutta Bitcoin-verkon turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi kulutettu sähkö menee ainakin riittävän hyödylliseen käyttöön.
Video-, suoratoisto- ja musiikkipalveluiden, videopelaamisen, pornografian ja sosiaalisen median palveluiden energiankulutusta voi verrata Bitcoin-verkkoon, mutta vertailu on luonteeltaan mielivaltainen ja parhaimmillaankin kategoriavirhe. Pohjimmiltaan kyse on energiankulutuksen oikeuttamisesta. Kenellä tai millä on oikeus hyödyntää yhteiskunnan energiaresursseja?
Bitcoin-louhinnan on pakko olla tehokasta, koska muuten louhijat ajautuvat lopulta konkurssiin. Louhijoiden liiketoimintamalli nojaa mahdollisimman edulliseen sähköön tietyt reunaehdot huomioiden. Lisäksi on hyvin mahdollista, että näennäisen “likaisen” ulkokuoren alla on positiivisilla ulkoisvaikutuksilla kyllästetty äärimmäisen tehokas työntodiste. Työntodiste, joka tuottaa jotain sellaista, jota ihmiset arvostavat.
Bitcoin on se mikä se on – ja se riittää.
Viitteet
[1] Bitcoin-verkko ei itsessään kuluta sähköä, mutta sen ylläpitäminen kuluttaa.
[2] Työntodistealgoritmiin pohjautuvan kryptovaluutan energiankulutuksen ala- ja ylärajat ovat laskettavissa karkeasti Sedlmeir ym. (2020) esittämillä kaavoilla:
Alaraja: energian kokonaiskulutus ≥ kokonaislaskentateho × tiivistekohtainen energian minimikulutus
Yläraja: energian kokonaiskulutus ≤ (lohkotuki × kolikon hinta + siirtopalkkiot × kolikon hinta) / (keskimääräinen lohkoaika × energian vähimmäishinta) , jossa lohkotuki ja siirtopalkkiot muodostavat louhijan tulovirran suhteessa louhinnasta syntyviin kuluihin.
[3] On tärkeää huomata, että louhija ja louhinta eivät vain “ole”. Bitcoin-louhinta on hienostunut toimiala, jolla toimii monenlaisia louhintaa harjoittavia toimijoita aina hyvin pienistä louhintafarmeista valtaviin louhintasyndikaatteihin. Toimialalle tulevan ja siellä jo olevan päätöksenteko on erilaista, joka on huomioitava, kun louhinnasta keskustellaan tarkemmin. Esimerkiksi toimialalla jo olevan voi olla järkevää väliaikaisesti keskeyttää louhinta sen osottautuessa kannattamattomaksi, mutta louhinnan keskeyttämisellä on vaihtoehtoiskustannuksia. Toimialalle saapuvalla on toisenlainen päätöksentekotilanne.
[4] Voit tällä laskimella pyrkiä hahmottamaan , kuinka paljon yhden bitcoinin louhinta maksaa eri parametreilla. Tällä laskimella voit puolestaan laskea, kuinka kannattavaa louhinta on eri parametreilla. Käyttöohjeet löydät täältä. Kumpikaan laskin ei huomioi kaikkia louhinnan kuluja, jotka on mahdollista laskea tarkemmin, mutta riippuvat useammasta tekijästä kuin vain näiden laskimien parametreista. Näidenkään laskimien avulla ei voi tarkalleen vielä sanoa, onko louhinta tässä tai tuossa tilanteessa tosiasiallisesti juuri nyt kannattavaa. Louhinnan toimialadynamiikka on monimutkaisempaa kuin vain sijoittaa mahdollisesti satoja tuhansia – tai miljoonia – euroja louhintalaitteisiin ja toivoa parasta.
—
Muutokset
2. huhtikuuta 2021 – Poistettu muutama kirjoitusvirhe ja lisätty viittaus de Molinariin.