Tuomarinimitys vahvistaa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden konservatiivienemmistöä
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden apulaistuomari Ruth Bader Ginsburg menehtyi pitkäaikaisen sairauden komplikaatioihin syyskuun puolivälissä. Ginsburgin kuolema käynnisti Yhdysvalloissa poliittisen mylläkän. Ennen Ginsburgin kuolemaa valtaosa amerikkalaisista piti korkeinta oikeutta kultaisen keskitien kulkijana, mutta tilanne saattaa muuttua. Minnesotan yliopiston oikeustieteen apulaisprofessori Alan Z. Rozenshteinin mukaan Ginsburgin kuolema saattaa vaikuttaa myös poliittiseen toimintaan, kun korkeinta oikeutta ei enää voikaan niin helposti käyttää sosiaalis-poliittisten uudistusten ajamiseen.
Ginsburg teki vaikuttavan uran amerikkalaisen oikeustieteen ja lainsäädännön parissa. Hän työskenteli ansalaisoikeusjärjestö ACLU:n lakimiehenä 1970-luvulla ja Columbian yliopiston ensimmäisenä vakinaisena oikeustieteen professorina vuodesta 1972 vuoteen 1980. Presidentti Jimmy Carter nimitti hänet Columbian liittopiirin vetoomustuomioistuimen tuomariksi vuonna 1980. Presidentti Bill Clinton nimitti hänet tuomarin virkaan vuonna 1993. Ginsburg ehti vaikuttaa korkeimmassa oikeudessa lähes kolmenkymmenen vuoden ajan.
Ginsburg kuului korkeimmassa oikeudessa arvoliberaaliin siipeen, mutta hänellä oli myös periaatteellisia erimielisyyksiä monista asioista. Yksi tunnetuimmista erimielisyyksistä koski kuuluisaa oikeustapausta Roe vastaan Wade, jonka enemmistömielipiteen kirjoittaneen tuomari Harry Blackmunin lähtökohdista Ginsburg oli eri mieltä.
Presidentti Barack Obaman kaudella eräät demokraatit olisivat halunneet Ginsburgin eläköityvän, jotta Obama voisi nimittää hänen tilalleen jonkun toisen liberaalisiiven tuomarin. Ginsburg ei kuitenkaan eläköitynyt, vaan jatkoi virassaan aina kuolemaansa saakka. Hänestä tuli myöhemmin myös populaarikulttuurin hahmo, koska hän oli jonkin aikaa 2000-luvun alussa korkeimman oikeuden ainut naistuomari ja hiljalleen muuttuva kulttuuri-ilmasto oli hänen puolellaan.
Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden tuomarit nimitetään virkaansa elinajaksi, jonka takia kulloinkin istuvalla presidentillä ja senaatin valtasuhteilla on keskeinen merkitys kulttuuri-ilmaston tavoin kaikissa tuomarinimityksissä. Ihmisten käsitys siitä, mikä on korkeimman oikeuden tehtävä, vaihtelee, mutta pohjimmiltaan korkeimman oikeuden ydintehtävänä – niin kuin minä sen roolin Yhdysvalloissa ymmärrän – on määritellä, ovatko lainsäätäjän kirjoittamat lait yhdenmukaisia Yhdysvaltain perustuslain kanssa.
Presidentti Donald Trump on piakkoin päättyvällä virkakaudellaan nimittänyt jo kaksi uutta korkeimman oikeuden tuomaria: ensin hän nimitti vuonna 2017 Neil Gorsuchin vuotta aiemmin menehtyneen konservatiivisen Antonin Scalian tilalle ja vuonna 2018 Brett Kavanaughin eläköityneen keskitietä kulkeneen Anthony Kennedyn tilalle.
Eräät uutislähteet ovat vuosien varrella kertoneet siitä, että Ginsburg toivoi Hillary Clintonin vaalivoittoa vuonna 2016 ja suunnitteli eläköityvänsä Clintonin presidenttikaudella. Nyt, jos asiaa tarkastelee amerikkalaisen arvoliberaalin vasemmiston näkökulmasta, Ginsburgin ennenaikainen kuolema ja uuden tuomarin nimittäminen Trumpin ollessa vielä vallassa, on takaisku. Ginsburgin kuoleman vaikutuksilla on spekuloitu läpi koko Trumpin vaalikauden.
Käytännössä Ginsburgin kuolema johtaa siihen, että korkeimman oikeuden yhdeksästä tuomarista jopa kuusi olisi ainakin jossain määrin konservatiiveiksi luonnehdittuja.
Amy Coney Barrett, 2018 (Lähde: Wikimedia)
Trump on nimennyt tuomariehdokkaakseen 48-vuotiaan tuomari Amy Coney Barrettin, jonka nelipäiväiseksi arvioitu senaatin kuulemistilaisuus alkoi eilen. Barrett on edesmenneen korkeimman oikeuden tuomari Scalian oppilas [1], entinen Notre Damen yliopiston oikeustieteen professori ja on työskennellyt Trumpin nimeämänä tuomarina Yhdysvaltain seitsemännen piirin vetoomustuomioistuimessa. Barrett on perustuslakiin erikoistunut originalisti ja tekstualisti, joka karkeasti ottaen korostaa lain kirjoittamaa alkuperäistä kirjainta. Barrett on käytännössä oikeusajattelultaan ja todennäköisesti myös arvopohjaltaan Ginsburgin täydellinen vastakohta, mutta yllättäen joistakin asioista he olivat samaa mieltä. Barrett on katolinen ja Ginsburg puolestaan sekulaari juutalainen. Barrettin kirjoitukset ja oikeusratkaisut voivat antaa osviittaa hänen linjastaan korkeimman oikeuden tuomarina.
Yhdysvaltain konservatiivi- ja libertaaripiirit ovat kritisoineet korkeimman oikeuden politisoitumista vuosikymmenien ajan. Tässä suhteessa vuoden 1973 oikeustapaus Roe vastaan Wade on todennäköisesti 1900-luvun amerikkalaisen oikeushistorian merkittävimpiä yksittäisiä avaintapauksia, jonka kumoamisen mahdollisuutta väläytellään edelleen (vrt. vuoden 1954 oikeustapauksesta Brown vastaan Topekan koululautakunta ei enää väitellä lainkaan samassa määrin). Politisoitumisen kriitikot ovat eivät ole huomioineen yksin, sillä myös muun muassa Ginsburg kritisoi vuonna 2018 korkeimman oikeuden nimitysprosessin politisoitumista.
Yhdysvalloissa monet ovat olleet perustellusti huolissaan siitä, että jos epäsuosittu lakiehdotus ei mene kongressissa läpi, niin se runnotaan epäsuorasti tuomioistuinlaitoksen kautta läpi muodossa tai toisessa. Ginsburg, jota jotkut ovat luonnehtineet “aktivistituomariksi”, uskoi tuomiovallan kykyyn muovata yhteiskuntaa. Tämä pyrkimys ilmenee myös Ginsburgin päätöksissä.
Ginsburgin väitetään esittäneen viimeisenä toiveenaan, ettei Trump täyttäisi häneltä vapautuvaa korkeimman oikeuden tuomarin virkaa omalla ehdokkaallaan ennen marraskuisia presidentinvaaleja. Presidentti ja republikaanienemmistöinen senaatti ovat kuitenkin edenneet nimityksessä nopeasti: Barrett on ollut Trumpin julkisella ehdokaslistalla pidemmän aikaa. Vain hieman yli viikon kuluttua Ginsburgin kuolemasta Trumpilla oli jo tuomariehdokkaan nimi. Trump on jo tehnyt ennätyksen nimityksen nopeudessa – ja ehkä nimitys myös vahvistetaan ennätysajassa.
Republikaanienemmistöinen senaatti voi käytännössä runnoa Barrettin nimityksen läpi ennen presidentinvaaleja. Eilinen kuulemistilaisuus oli pettymys. Demokraattisenaattorit keskittyivät ensimmäisenä päivänä lähinnä vaalikampanjointiin ja Obamacare-terveydenhuoltouudistukseen puolustamiseen. [2] Republikaanit puolestaan kritisoivat demokraatteja, ylistivät Barrettin saavutuksia ja oikeusajatteluun. Sekavahko senaatin kuuleminen päättyi Barrettin ennalta valmistelemaan lausuntoon.
Keskustelu tuomarinimityksestä jatkuu vielä senaatin kuulemisten jälkeen. Pidän Barrettin nimitystä läpihuutojuttuna, koska nyt presidentti Trump nimittää ja republikaanienemmistöinen senaatti hyväksyy nimityksen. Vuonna 2016 republikaanienemmistöinen senaatti esti tuolloista presidentti Barack Obamaa nimeämästä tuomari Merrick Garlandia korkeimpaan oikeuteen tuleviin presidentinvaaleihin vedoten, mutta vastaavaa tilannetta – senaatti on republikaanien hallinnassa – ei ole nyt tiedossa. [vrt. 3]
Korkeimmalla oikeudella on Yhdysvalloissa tärkeä asema, jonka vaikutus politiikanteossa on muun tuomiovallan tavoin kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi. [4, 5, 6, 7] Kyse on, kuten David Russell esittää muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessaan, pohjimmiltaan siitä, miltä tuomioistuinlaitokselta oikeastaan odotetaan.
Vasta 48-vuotiaan Barretin nimitys vahvistaa korkeimman oikeuden konservatiivienemmistöä. Korkeimman oikeuden asema on vahvistunut viimeisten vuosikymmenten aikana, sillä viime kädessä korkein oikeus päättää, onko lainsäädäntö yhdenmukainen Yhdysvaltain perustuslain kanssa.
Nähtäväksi jää, muuttuuko korkeimman oikeuden linja konservatiivienemmistön vahvistumisen myötä.
Viitteet
[1] Tuomari Antonin Scalia on ollut merkittävä vaikutus Yhdysvaltain oikeusajatteluun. Scalian haastattelu vuodelta 2012 on valaiseva, ja osoittaa, että Scalian tavalla tuomarina lukea Yhdysvaltain perustuslakia on edelleen suuri joukko kannattajia. Scalia vastusti näkemystä, jonka mukaan perustuslaki olisi “elävä” asiakirja.
[2] En juurikaan ymmärrä Obamacarea, mutta Barrettin kuulemisessa demokraattien huoli sen kohtalosta oli ilmeinen. Jos korkeimman oikeuden ensisijainen tehtävä on, niin kuin aiemmin kirjoituksessani väitin, ratkaista lainsäädännön yhteensopivuus Yhdysvaltain perustuslain kanssa, demokraattien huoli on perusteltu ottaen huomioon Barrettin aiemmat ajatukset Obamacaresta. Toisaalta on syytä huomioida myös se, että Obamacare on jo valtaosaltaan toteutettu ja suurin osa amerikkalaisista näyttää tukevan sitä. En usko, että korkein oikeus kaataisi Obamacarea.
[3] Tobias, C. (2017). "Confirming Supreme Court Justices in a Presidential Election Year". Washington University Law Review 94(4): 1089-1108.
[4] Hamilton, E. (2012). "Politicizing the Supreme Court". Stanford Law Review 65
[5] Samar, V. J. (2016). "Politicizing the Supreme Court". Southern Illinois University Law Journal 41: 1-28.
[6] Y., Peter & H., Gregory (2016). “Is Anyone Listening? The Politicization of the Judiciary and the Loss of Authority: An Initial Assessment”. Journal of Political Sciences & Public Affairs 4: 217. doi:10.4172/2332-0761.1000217.
[7] Reavley, T. M. & Killian, R. S. (2017). "Against the Rule of Judges". Baylor Law Review 68(3): 661-679.