Yhdysvaltain vetäytyminen Afganistanista on silmänkääntötemppu
[Afganistanin] hallitus toimii kuin mafia; se saa aina osuutensa. Taliban saa osuutensa. Se on täydellinen sota, koska kaikki tienaavat [eli saavat osuutensa].
- kapteeni Douglas Seymour [1]
Afganistanin sota, joka on jatkunut lähes kaksikymmentä vuotta, on Yhdysvaltain sotahistorian pisimpään jatkunut aseellinen konflikti. Maailmanhistorian mittakaavassa se ei ole kovin pitkä aika, mutta Afganistanin sodasta on muodostunut Guantánamo Bayn vankileirin sulkemisen kaltainen monimutkainen poliittinen kysymys. Amerikkalaiset näyttävät jakautuneen (myös) Afganistanista vetäytymistä koskevassa asiassa.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ilmoitti 13. huhtikuuta käytännössä toteuttavansa Trumpin presidenttikaudella tehdyn lupauksen vetää joukot Afganistanista. Biden sanoi Yhdysvaltojen keräävän kimpsut ja kampsut syyskuun 11. päivään mennessä eli kun 9/11-terrori-iskuista tulee kuluneeksi 20 vuotta. Joukkojen vetäytyminen käynnistyi vain hieman myöhässä Trumpin aiempaan visioon nähden. Samaan aikaan suurin osa maassa vielä olevista kansainvälisen kriisinhallintaoperaation sotilaista (mukana myös Nato-joukkoja ja suomalaisia sotilaita) poistuu maasta.
Yhdysvaltain joukkojen vetäytyminen Afganistanista perustuu viime vuoden helmikuussa allekirjoitettuun rauhansopimukseen. Yhdysvallat on eri yhteyksissä todennut, että joukkojen vetäminen ei ole yhteydessä Afganistanin turvallisuustilanteeseen, ja monet amerikkalaiset ulko- ja turvallisuuspolitiikan veteraanit ovat ilmaisseet olevansa huolissaan. Talibanin hyökkäyksiin Yhdysvallat on ilmoittanut vastaavansa “voimakkaasti”.
Näkyvä vetäytyminen ei ole koko totuus
Suomessa Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Yle ja Iltalehti kopioivat lähes sanasta sanaan kansainvälisiä uutislähteitä. Bidenin ilmoitus otettiin laajasti annettuna.
MTV Uutisten Maailmanselittäjät-ohjelmassa Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtaja asiantuntija Olli Ruohomäki totesi Yhdysvaltojen hävinneen sodan ja vertasi Yhdysvaltain sotaretkeä historiallisiin yrityksiin valloittaa Afganistan. Ruohomäen mukaan tässä sodassa olisi kuollut noin 160 000 ihmistä ja sota olisi maksanut 800 miljardia dollaria (ks. [2], [3]). Erään toisen arvion mukaan kuolleita olisi 240 000 ja sodassa poltettu rahasumma lähempänä 2 000 miljardia dollaria.
Presidentti Biden totesi puheessaan:
Afganistanin sodan ei koskaan ollut tarkoitus olla monisukupolvinen tehtävä. Meidän kimppuumme hyökättiin. Lähdimme sotaan selkein tavoittein. Saavutimme nämä [edellä luetellut] tavoitteet. Bin Laden on kuollut [kymmenen vuotta sitten], ja al-Qaida on heikentynyt Irakissa ja Afganistanissa. Ja on aika päättää ikuisuussota.
Lähes kaikki näyttävät unohtavan sen, että vaikka Yhdysvallat ja sen liittolaisten sotilaat vetäytyvät Afganistanista, Yhdysvallat ei poistu Afganistanista. Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken vieraili heti torstaina 15. huhtikuuta Afganistanissa. Blinkenin sanoi Washington Postin mukaan:
Kumppanuus muuttuu, mutta itse kumppanuus säilyy.
Puheet “ikuisuussodan” päättymisestä pitää tulkita kontekstissaan. Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotilaiden vetäytyminen on korkeintaan osatotuus, koska Yhdysvalloilla on edelleen Afganistanissa ja lähialueilla merkittäviä geopoliittisia intressejä. Yhdysvalloilla on Lähi-idässä, kuten yleisesti tiedetään, lukuisia maa-, lento- ja merivoimien tukikohtia.
Yhdysvallat voi käytännössä milloin tahansa niin halutessaan – aivan kuten se on aiemmin tehnyt – ottaa Afganistanin ilmatilaa haltuun, pommittaa valikoituja viholliskohteita ja harjoittaa tiedustelutoimintaa. Koko Afganistanin sodan ajan ilmasodankäynti – siis pommitukset ja tiedustelutoiminta – on ollut ratkaisevassa roolissa, vaikka tällä on ollut lukuisia haitallisia seurauksia.
Maailmanselittäjät-ohjelmassa Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, terrorismin asiantuntija Antti Paronen esitti varsin yksisilmäisen tulkinnan Bidenin julistuksesta:
- - [M]ielenkiintoinen tuo Bidenin hallinnon ilmoittama vetäytymispäätös suhteessa Trumpin hallinnon vetäytymispäätökseen, jossa jätettiin eräänlaista – tällaista mahdollisuutta sille, että Afganistania pidetään silmällä tavalla tai toiselle. Siis jatketaan terrorismin vastaisia operaatioita esimerkiksi erikoisjoukkojen toimesta. Mutta tämä Bidenin hallinnon vetäytyminen on luvalla sanoen ehdoton. Siis jokainen yhdysvaltalaissotilas vetäytyy Afganistanista pois, jotta he eivät muodosta legitiimiä maalia Talibanille. - -
Parosen tulkinta voi pitää paikkansa tai sitten ei. Todennäköisesti ei, koska maahan saattaa jäädä vetäytymisen jälkeen sotilasvirkamiesten ja -asiantuntijoiden lisäksi myös sotilastukikohtia. Tälle johtopäätökselle on hyvät perusteet. Tulsan yliopiston Amerikan historian professori ja toimittaja Jeremy Kuzmarov on esittänyt hyvät perusteet sille, miksi Yhdysvaltojen vetäytyminen Afganistanista muistuttaa silmänkääntötemppua. Kuzmarov julkaisi itsenäisessä CovertAction Magazine -verkkolehdessä erittäin mielenkiintoisen ja hyvin taustoitetun arvion Yhdysvaltain viimeisimmästä vetäytymissuunnitelmasta (Kuzmarov on samaisen lehden päätoimittaja). Kuzmarovin teesi on varsin suoraviivainen.
Yhdysvallat pitää – Parosen sanoja lainatakseni – Afganistania silmällä tavalla tai toisella myös jatkossa. Tämä tapahtuu pääosin etäältä ja epäsuoraan, koska Afganistaniin jää Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaiden vetäytymisenkin jälkeen tuhansia Yhdysvaltain sotateollisen kompleksin alihankkijoita (engl. contractor). Tämän lisäksi maahan saattaa hyvinkin jäädä muun muassa erikoisjoukkoja, palkkasotilaita ja erilaisia tiedusteluasiantuntijoita, jotka toimivat maassa – ainakin nimellisesti – Afganistanin siviilihallinnon mandaatilla. Toisaalta Lähi-itä ja lähialueet ovat täynnä Yhdysvaltain armeijan edustajia ja muun muassa maa-, meri- ja ilmavoimien tukikohtia ja yksiköitä. Näyttää siis siltä, että Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo ja painopistealue Afganistanissa vain muuttaa luonnettaan supistusten kautta.
“Vuonna 2019 julkaistujen Afganistanin papereiden mukaan Yhdysvallat ei ymmärtänyt, mitä se yritti saavuttaa”, Iltalehden Tuomo Hyttinen totesi Näkökulma-kirjoituksessaan. Kuzmarovin mukaan Yhdysvallat ei todellisuudessa ole aikeissa lähteä Afganistanista, koska geopoliittisesti Afganistan muodostaa tärkeän sillanpääaseman. Boots on the ground -ajattelutapa on osoittautunut liian tehottomaksi ja kalliiksi, ja nyt kun “tavoitteet on saavutettu”, on aika siirtyä “kumppanuuden” uudelle tasolle.
Afganistanin sota saattaa virallisissa puheissa päättyä tämän vuoden loppupuolella, mutta se jatkuu tämänkin jälkeen. Se siirtyy varjoihin.
Terrorisminvastainen sota jatkuu varjoissa
Afganistanin sota päättynee muodollisesti piakkoin, mutta ulkoministeri Blinkenin sanoin “kumppanuus” Afganistanin kanssa jatkuu. Kumppanuus voi puolestaan tarkoittaa ihan mitä tahansa. Kuzmarovin mukaan Bidenin väite ikuisuussodan päättymisestä onkin harhaanjohtava. Esimerkiksi 13. huhtikuuta The New York Timesissa julkaistussa artikkelissa todettiin:
Nykyisten ja entisten amerikkalaisvirkamiesten mukaan Yhdysvallat nojaa todennäköisesti Afganistaniin sijoitettujen joukkojen sijaan salaisiin erikoisjoukkoihin, Pentagonin alihankkijoiden ja peiteltyjen tiedusteluagenttien hämäräperäiseen yhdistelmään löytääkseen ja hyökätäkseen vaarallisimpia al-Qaidan tai Islamilaisen valtion [ISIS] muodostamia uhkia vastaan.
Yhdysvaltain ja sen liittolaisten vuonna 2001 käynnistämä terrorisminvastainen sota päättyi virallisesti vuonna 2010. Tämän jälkeen terrorismin vastaista sotaa on kutsuttu monilla muilla nimillä, mutta tavoitteet ja askelmerkit ovat pysyneet pitkälti samoina lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Terrorisminvastainen sota on päättynyt, kauan eläköön terrorisminvastainen sota! Esimerkiksi presidentti Obaman kaudella Yhdysvaltain lähestymistapa terrorisminvastaiseen taisteluun muuttui merkittävästi. Amerikkalainen oikeustieteen professori Leonard Cutler on esitellyt kattavasti terrorisminvastaisten politiikkalinjausten kehitystä Obaman molempina kausina. Trumpin kaudella niin sanottu obamalainen terrorisminvastainen doktriini ei juurikaan muuttunut.
Cutlerin mukaan Obaman kaudella terrorisminvastaisen taistelun päämäärät kirkastuivat ja epäsuora sotilastoiminta vahvistui (erityisesti Syyrian sodan myötä, kun Obama ei sitoutunut suoraan Bashar Al-Assadin halinnon kaatamiseen). Cutlerin mukaan Obaman kaudella terrorisminvastaisessa toiminnassa tapahtui laadullinen muutos. Painopiste siirtyi näkyvästä, välittömästä ja voimakkaasta sotilaallisesta läsnäolosta miehittämättömien ilma-alusten käyttöön (myös muiden lähialueiden maiden, kuten Pakistanin, ilmatilassa), terroristien ja muiden vihollisten kohdennettuun tappamiseen, monialaiseen tiedusteluun sekä erilaisten paikallisen joukkojen ja ryhmittymien kouluttamiseen, aseistamiseen ja muunlaiseen tukemiseen. Jo esimerkiksi presidentti George W. Bushin virkakaudella Yhdysvallat käytti CIA:ta, yksityisiä sotilasyrityksiä ja palkkasotilaita hyvin hämäräperäisten operaatioiden ja pyrkimysten edistämiseen muun muassa Afganistanissa, Pakistanissa, Somaliassa, Irakissa ja Jemenissä. Amerikkalainen tutkiva toimittaja Jeremy Scahill on tarkastellut näitä asioita lukuisissa kirjoissaan ja artikkeleissaan.
Erityisesti erilaisten aakkoskeittovirastojen ja -ministeriöiden sekaantuminen terrorisminvastaiseen toimintaan ulkomailla on hyvä muistutus siitä, että Yhdysvallat on monien muiden suurvaltojen tavoin käynyt ensin vanhakantaisia etäsotia ja nyt 2000-luvulla uudenlaisia sijaissotia. On naiivia uskoa, että “näkyvien” joukkojen vetäminen Afganistanista olisi mitään muuta kuin pyrkimys siirtää sodan painopistealuetta näkymättömiin ja yksityisiin käsiin (vrt. case Blackwater). Yhdysvaltain hallinnolla ja aakkoskeittovirastoilla, kuten Kuzmarov kirjoituksessaan huomauttaa, lienee suunnitelmat Afganistania varten jo takataskussa. CIA on jo sotkeutunut eri afgaaniheimojen ja -yhteisöjen asioihin strategisten ja taktisten päämääriensä saavuttamiseksi (vrt. CIA oli esimerkiksi mukana Neuvostoliiton ja Afganistanin välisessä 10-vuotisessa sodassa [4]). Sotilaiden vetäminen ei tarkoita sitä, että Yhdysvallat luopuisi pyrkimyksistään alueella. Käytännössä Yhdysvallat siis korkeintaan etääntyy Afganistanin konfliktista suorana toimijana.
Yksityisten alihankkijoiden käyttö sotatoimialueilla ei ole uusi ilmiö. Valtaosa alihankinnasta liittyy siviilipuolen tehtäviin (esim. rakennus-, koulutus-, kuljetus-, tutkimus-, kehitys-, huolto-, huolinta-, ja terveydenhuoltotehtävät), mutta samaan aikaan Yhdysvaltain eri hallinnonalat ostavat laajasti palveluita myös turvallisuus- ja sotilasyrityksiltä. Toimijoita on paljon ja sopimukset ovat suuria. Samaan aikaan sotatoimien ulkoistaminen häivyttää virallisten sotatoimien rajaa ja muuttavat konfliktin luonnetta. Afganistanin armeija ja poliisi ovat lähes täysin Yhdysvaltain rahoittamia ja varustamia. Tämä tuki Afganistanille jatkunee vielä hyvin pitkään, koska maa ei kykene ylläpitämään valtiolle ominaista väkivaltamonopolia.
Bidenin julistus “ikuisuussodan” päättämisestä on käytännössä silmänkääntötemppu. Biden lopettaa “ikuisuussodan” aikakauden ja samalla käynnistyy “ikuisuusoperaatioiden” aikakausi. “Tappio Afganistanissa on tuttu ja surullinen tarina, josta kaikki imperialistisesta ylimielisyydestä sokaistuneet kärsivät. Tragedia ei kuitenkaan ole Yhdysvaltain imperiumin romahtaminen, vaan se, että koska Yhdysvallat ei kykene itsekritiikkiin ja -korjaukseen - -”, kuten toimittaja Chris Hedges kirjoittaa.
Viitteet
[1] Douglas A. Wissing (2011). Funding the Enemy: How US Taxpayers Bankroll the Taliban. Amherst, NY: Prometheus Books.
[2] Isabel Debre (2021). “A look at the cost of America’s 20-year long war in Afghanistan“. Global News, 1.5.2021
[3] Neta C. Crawford (2019). “United States Budgetary Costs and Obligations of Post-9/11 Wars Through FY2020: $6.4 Trillion”. Watson Institute of International and Public Affairs, Brown University, 13.11.2019.
[4] Elisabeth Leake (2018) “Spooks, Tribes, and Holy Men: The Central Intelligence Agency and the Soviet Invasion of Afghanistan”. Journal of Contemporary History 53(1): 240-262; ks. myös Annie Jacobsen (2020). Surprise, Kill, Vanish: The Secret History of CIA Paramilitary Armies, Operators, and Assassin. New York, NY: Back Bay Books.