Hyödyttömät tavoitteet aiheuttavat koordinaatiohäiriöitä
Rokotteiden merkitystä globaalin koronapandemian pitkän aikavälin ratkaisemisessa ei pidä aliarvioida, mutta nyt näyttää siltä, että maan poliittinen johto on aina pääministeriä myöten omaksunut taikauskoa muistuttavia näkemyksiä epidemian hallinnasta. STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila tiivisti 25. tammikuuta suomalaisen valta- ja asiantuntijaeliitin jo viime vuonna omaksumat keskeiset näkemykset seuraavasti:
Kyllä tässä mennään aika pitkälle ennen kuin saamme sitä rokotekattavuutta tai kun se alkukevään tai kesän kausivaihtelu sieltä tulee, mikä viime kesänäkin sieltä tuli.
Varhilan esittämät ajatukset ovat luonteeltaan institutionaalista taikauskoa. Rokotteet ja kausivaihtelu tulevat ainakin pääministerin mukaan olemaan osa hallituksen jo lähiviikkoina esittelemää exit-strategiaa. Huomaa, että kummastakaan ei ole apua tämänhetkisessä tilanteessa. Se, miksi tällainen taikausko on hallitukselle niin tärkeää, on osa modernia mielikuvayhteiskuntaa, koska mielikuvien merkitys on politiikkatoimien onnistumisen kannalta merkityksellinen.
Lienee itsestään selvää, että koronavirus ei mielikuvista välitä. Iso-Britanniassa, Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa tunnistetut muuntovirukset eivät näytä herättäneet juuri minkäänlaista huolta ennen tätä viikkoa. Jatkuvasti huonontuvaa epidemiatilannetta on lähinnä pyritty mielikuvin hallitsemaan korostamalla sitä, miten hyvin Suomessa on tähän mennessä pärjätty. Etelä-Afrikan B.1.351-muunnos on herättänyt perusteltua huolta ympäri maailmaa, koska esimerkiksi Suomeenkin kaivattu Oxford/AstraZeneca -”kansanrokote” näyttää aiempaa tehottomammalta uutta muunnosta vastaan. Tiedämme jo nyt, että rokotteet eivät ole koskaan olleet hopealuoti tartuntatauteja vastaan taisteltaessa. Rokotteet ovat varsinkin näin maailmanlaajuisen pandemian keskellä osa muiden toinen toisiaan täydentävien puolustuslinjojen jatkumoa.
Elämme vasta helmikuuta 2021. Tämän vuoden piti olla parempi, mutta hallitus on omalla sähläyksellään ja sekoilullaan onnistunut pilaamaan jo tämänkin vuoden. Ehdotuksia maailmanlaajuisesta pandemiasta irtautumisesta ei ole otettu vakavasti, vaan hallitus tarjoaa ratkaisuksi strategian uudelleenmäärittelyn sijaan rokotteita, kausivaihtelua ja rajoitustoimien aaltoilua. Viime vuonna tehdyt virheet on jo unohdettu, vaikka vielä marraskuussa pääministeri esitti EU:n laajuisia toimia “yhteisen ja tehokkaan strategian edistämiseksi”.
Suomen on korkea aika irtautua koronapandemiasta ja edistettävä ensin Suomen ja tämän jälkeen Pohjoismaiden koronavapautta. Hybridistrategia ei ole oikea lähtökohta, koska se ei tarjoa ymmärrettäviä tavoitteita.
Koronaviruksen leviämisen torjunnan puutteita on perusteltu milloin milläkin, mutta kuten monien muiden maiden esimerkki osoittaa, koronaviruksen leviämisen pysäyttäminen on sekä mahdollista että monin verroin mukavampaa kuin loppumattomassa epävarmuudessa eläminen. Mitä paikallisemmista toimista tukahduttaminen aloitetaan, sitä nopeammin pääsemme palaamaan arkeen. Suomessa luontainen lähtökohta löytyy maakuntien tasolta.
Maakunta julistetaan vihreäksi vyöhykkeeksi, kun kaikki tartuntaketjut ja -tapaukset tunnistetaan sillä tarkkuudella, että jo viime vuonna omaksuttu testaa, jäljitä ja eristä -toimintamalli onnistuu napsimaan yksittäiset tartunnat pois. Vihreällä vyöhykkeellä paluu normaaliin elämään tapahtuu vaiheittain: koulut, harrastukset, kulttuuririennot, ravintolat ja kaikki muu toiminta pääsee palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen heti, kun tartunnat on onnistuttu painamaan lähelle nollaa. Vihreän vyöhykkeen aseman saavutettuaan maakunnan tehtäväksi jää enää vain estää uusien tartuntojen saapuminen vihreälle vyöhykkeelle.
On hyvin todennäköistä, että Suomen rajojen sisäpuolella joudutaan toimeenpanemaan matkustus- ja liikkumisrajoituksia epidemian kukistamiseksi. Ne ovat kuitenkin luonteeltaan väliaikaisia, koska ne kuuluvat osaksi “rytminvaihdosta”. Mitä nopeammin Suomen ulko- ja sisärajat turvataan, sitä nopeammin tukahduttaminen rajojen sisäpuolella tapahtuu. Esimerkiksi pakottavan rajat ylittävän matkustamisen mahdollistamiseksi on varmistettava tehokas testaus-, jäljitys- ja karanteenijärjestelyt.
Onko tässä enää järkeä, kun oletettavasti rokotteet ja kausivaihtelut helpottavat tilannetta? Kyllä on. Taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti olisimme jo nyt normaalissa arjessa, mikäli valtionhallinto olisi jo viime vuoden kesällä päättänyt ryhtyä toimiin koronaviruksen tukahduttamiseksi ulko- ja sisärajat turvaten. Näin ei tehty. Nyt olemme tässä.
Lyhyen aikavälin kärsimys on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin koko yhteiskunnan ja elinkeinoelämän lamaannuttava kuukausia jatkuva halvauksenomainen tila.
Tilanteen “yllättävän” eskalaation takia olemme jälleen aiempaa heikommassa tilanteessa. Kansanterveys ja taloudellinen hyvinvointi eivät ole poissulkevia tavoitteita.
Ihmisten väsymys, pandemian jatkuvasti pahenevat seurannaisvaikutukset ja epävarmuus tulevasta vaikuttavat syvästi kaikkiin meistä. Jojoilevat politiikkatoimet pahentavat tilannetta entisestään. Tulevaisuuden suunnittelu on äärimmäisen vaikeaa.
Etukenossa toteutettujen tiukkojen rajoitustoimien teho on testattu lukuisissa Aasian ja Oseanian maissa. Niiden vaikutuksista saatiin kokemuksia myös viime kesänä. Se, mikä meiltä on kuitenkin puuttunut, on nollatavoite. Vihreiden vyöhykkeiden paluu normaaliin on ollut ympäri maailmaa nopeampaa ja vaivattomampaa kuin kukaan uskalsi odottaakaan. Mitä pienempiä ja rajoitetumpia paikallisia epidemioita kyetään hallitsemaan, sen parempi kaikille.
Vihreiden vyöhykkeiden strategia on selkeä polku pois koronaviruksen kurimuksesta. Meidän ei pitäisi hylätä pienimmän riesan tietä, vaan osoittaa itsellemme ja muille koronan kukistamisen olevan mahdollista. Nyt on korkea aika hylätä hybridistrategian ajopuu.
Tarvitsemme selkeitä tavoitteita. Tällä hetkellä on tärkeintä turvata rajat, painaa tartunnat mahdollisimman nopeasti nollaan – ja pelastaa kesä 2021!
Lue muita julkaistuja kirjoituksiani. Tutustu myös Brandin kirjastoon kokoamiini koronavirusta koskeviin teksteihin.