Koronavirukselta ei voi piiloutua, eikä pakoon pääse, joten on tukahdutettava
Suomessa kiersivät viime keväällä ja syksyllä eri koronaviruskannat. "Keväällä Suomessa kiersi useita viruskantoja ja nämä sitten tukahdutettiin", Helsingin yliopiston tautiekologian tutkijatohtori, ekologian ja evoluutiobiologian dosentti Tuomas Aivelo Helsingin yliopistosta esitti 4. tammikuuta 2020. Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti kertoi joulukuussa järjestetyissä STM:n ja THL:n tilannekatsauksissa hyvin mielenkiintoisista SARS-CoV-2-viruskantojen perimää koskevista havainnoista: 22. joulukuuta äjärjestetyssä tilaisuudessa Vapalahti kertoi useiden SARS-CoV-2-viruskantojen ”hiipuneen pois” ja syksyyn mennessä oli tullut ”aivan uudenlaisia ja erilaisia kantoja”. Myöhemmin 29. joulukuuta järjestetyssä tilannekatsauksessa Vapalahti totesi kevään ja syksyn SARS-CoV-2-viruskantojen eronneen toisistaan. Enää ongelmana eivät ole niin sanotut kotoperäiset koronaviruskannat, vaan ulkomailta Suomeen jo joulu-tammikuussa saapuneet uudet koronamuunnokset, joista olemme jo saaneet hyvin valitettavaa esimakua eri puolilla Suomea aina Savonlinnasta pääkaupunkiseudulle ja Ilomantsiin.
Yllä mainitut seikat ovat tärkeitä siksi, että vain niiden kautta on mahdollista hahmottaa, millainen epidemiatilanne oli viime kesällä ja mihin tilanteeseen olemme sen jälkeen ajautuneet. Saatavilla olevan todistusaineiston valossa voi uskottavasti esittää, että koronavirusepidemia onnistuttiin menestyksellisesti tukahduttamaan Suomessa viime kevät-kesällä suhteellisen kevyin toimin. Suomi ei turvautunut tuolloin aggressiiviseen tukahduttamiseen, eikä sitä ole edes pidetty julkisessa keskustelusa vaihtoehtona. Lähes hallitsemattoman, joskin normaaliaikoja huomattavasti vähäisemmän, rajaliikenteen ja heikkojen terveysturvallisuustoimien uhka tuli ilmi viimeistään Skopjen lennoilta tavatuista lukuisista tartuntatapauksista. Myöhemmin tapetille ovat eri vaiheissa joutuneet useampaan kertaan muun muassa Helsinki-Vantaan lentoasema, Helsingin satamat ja monet muut rajanylityspaikat. Monet ovat sekoittaneet julkisessa keskustelussa tiukat rajojen terveysturvallisuustoimet rajojen sulkemiseen.
Hallitus ja viranomaiset onnistuivat hitaasti, mutta varmasti heikentämään Suomen viime kesän hyvää epidemiatilanteen ylenkatsomalla rajojen terveysturvallisuuden merkitystä epidemianhallinnassa lähes läpi koko viime syksyn aina näihin päiviin asti. Rajojen terveysturvallisuuden merkitys kävi hyvin ilmi tammikuussa, kun THL:n ylilääkäri Taneli Puumalainen kertoi tapauksesta, jossa nuori Iso-Britanniasta Suomeen palannut aikuinen ei noudattanut omaehtoista karanteenia ja aiheutti 30 brittimuunnoksen aiheuttamaa koronatartuntaa ja käynnisti 400 ihmisen karanteenitoimet. Uusien koronamuunnosten leviäminen Suomeen olisi ollut mahdollista estää ennakolta tai ainakin merkittävästi vähentämällä niiden muodostamaa uhkaa jo viime vuonna, mutta näin ei ole tehty. Taustalla lienee sekä hybridistrategiasta että lainsäädännöstä johtuvia syistä.
Suomi onnistui torppaamaan koronaepidemian ensimmäisen aallon. Meillä oli onnea matkassa ja epidemian ensimmäinen aalto sammui kesäksi, kun tartuntamäärät pyörivät lähellä nollaa hyvän testauskapasiteetin oloissa. Elokuussa tilanne kuitenkin muuttui, kun koronan toisesta aallosta alkoi näkyä joitakin hiljaisia signaaleja. Eri alojen asiantuntijat olivat perustellusti huolissaan toisen aallon uhasta, mutta monet näyttivät vielä syksyllä ajattelevan, että ehkä toinen aalto jäisi vain tussahdukseksi. Ajatus siitä, että epidemia saataisiin hallintaan pääasiassa Suomen sisäisin rajoitustoimin juurikaan puuttumatta sisä- ja ulkorajat ylittävään matkustamiseen, osoittautui kuitenkin vähitellen aina vain vaikeammaksi yhtälöksi.
Hybridistrategiassa, jonka ytimessä on testaa, jäljitä ja eristä -toimintamalli, ei ole huomioitu maailmanlaajuiseen globaaliin epidemiaan liittyviä epävarmuustekijöitä, kuten aiempaa ärhäkämmin leviäviä virusmuunnoksia, supertartuttajia tai pitkäkestoisen COVID-19:n aiheuttamia taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia. Hybridistrategia perustuu tiettyihin oletuksiin ja tavoitteisiin, jotka ovat todellisuuden happokokeessa osoittautuneet kestämättömiksi. Viime vuoden maaliskuusta kesäkuukausille toteutetut toimet osoittautuivat riittäviksi silloisen koronaepidemian vakauttamiseksi ja painamiseksi lasku-uralle, mutta tarvittavia rajatoimia koronaviruksen pysäyttämiseksi rajoille ei syystä tai toisesta toteutettu. Hybridistrategia edellyttää kirurgintarkkaa operointia ja rutkasti ennakointia, mutta kumpaankaan ei ole ollut riittävästi valmiuksia. Suomessa tehtiin koko viime vuosi toimia – ehkä kevättä lukuun ottamatta – maan sisäisen tilanteen vakauttamiseksi huomioimatta lähes lainkaan sitä, että rajojen kautta tapahtuva jatkuva infektiovuoto on merkittävä uhka Suomen terveysturvallisuudelle. Tämän kaiken tuloksena epidemiatilanne on pahentunut ja maan sisällä rajoitukset jatkuvat tarpeettoman pitkään, vaikka rajoitus- ja torjuntatoimien painopisteen olisi pitänyt jo viime vuoden alusta alkaen olla maamme rajoilla.
Rajojen terveysturvallisuuden laiminlyönti on käsittämätön virhearvio, josta kansalaiset, talouselämä ja yhteiskunta ovat joutuneet maksamaan kovan hinnan. Miten on mahdollista, että Marinin hallituksen hallitusohjelman ohjaustapoihin kuuluva maailman paras hallinto ei ole vieläkään onnistunut saamaan Suomen sisä- ja ulkorajojen terveysturvallisuutta sille tasolle, että infektiovuoto olisi onnistuttu tukkimaan? Hallituksen ja viranomaisten näyttää olevan äärimmäisen vaikea ymmärtää rajojen terveysturvallisuuden merkitystä. Niiden näyttää myös olleen lähes mahdotonta hyväksyä rajojen terveysturvallisuustoimien vahvistamisen välttämättömyyttä. Elämme jo maaliskuuta ja vuodesta on kulunut jo yksi neljäsosa. Hallitus vakuutteli juhlavasti jo viime vuonna ja tämän vuoden alussa vahvistavansa rajojen terveysturvallisuutta, mutta vieläkään viranomaisilla ei joko ole riittävästi toimivaltuuksia tai keinoja suitsia rajojen yli tapahtuvaa infektiovuoto pakottavalla testauksella tai edes perusoikeuksia kunnioittavin maahan saapumiseen liittyviin karanteenitoimin.
Rajojen terveysturvallisuuteen liittyvä kaoottinen tilanne on kansalaisten näkökulmasta sietämätön ja absurdi. Rajojen terveysturvallisuuteen ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota muun muassa kansanedustaja Ben Zyskowicz, ja Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori, julkisoikeudendosentti Matti Muukkonen. Jo aiemmin esitetyn analyysin valossa on siis päivänselvää, että koronavirusepidemian toinen aalto oli itse aiheutettu, kuten Oxfordin yliopiston oikeustieteen professori Martin Scheinin joitakin kuukausia sitten totesi koronastrategioiden ihmisoikeusvaikutusten arviointia koskevan keskustelun aikana. Myös niin sanottu muunnosaalto on siviilihallinnon omien virheiden tulosta.
Suomi onnistui tukahduttamaan koronaviruksen viime kesänä, mutta hukkasimme mahdollisuuden poistaa tauti Suomesta jättämällä rajaturvallisuuden varmistamisen puolitiehen. Voimme vain arvioida, millainen epidemiatilanne olisi tällä hetkellä Suomessa, jos rajojen terveysturvallisuus olisi onnistuttu varmistamaan ja kotoperäiset tartuntaketjut sammuttamaan. Varmaa on, että ainakin koronamuunnosten saapumista olisi voitu estää ja torjua tehokkaammin. Syksyn jälkeen heikentynyttä epidemiatilannetta ja virusmuunnosten nopeaa saapumista Suomeen on hyvin vaikea ymmärtää muutoin kuin rajat ylittäneen infektiovuodon tuloksena. “Nyt ollaan kolmannessa aallossa, koska virus on tullut kolme kertaa maahan rajojen ulkopuolelta. Ensimmäisen kerran Itävallasta suomalaisten turistien mukana, toisen kerran alkusyksystä, sekin matkailijoiden mukana ja ihan eri virustyyppi, kun kevään virustyyppi tukahtui”, HUS:in diagnostiikkajohtaja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen totesi 25. helmikuuta A-talkissa.
Rajojen terveysturvallisuuden varmistamisessa on epäonnistuttu vajaassa vuodessa jo kolme kertaa. Ensimmäinen kerta on helppoa laittaa harjoittelun ja kokemattomuuden piikkiin. Toinen kerta on selitettävissä sinisilmäisyydellä ja heikolla valmistautumisella. Kolmas epäonnistuminen johti vaarallisten koronamuunnosten pääsyyn maahan, joten se on käytännössä itsessään tuplaepäonnistuminen; ei siis vain, että tartuntavuoto jatkui aiempien epäonnistumisten jälkeen, mutta epäonnistumisen tuloksena muun muassa huomattavasti aiempia SARS-CoV-2-linjoja ärhäkämpi B.1.1.7-brittimuunnos pääsi leviämään Suomeen (ks. Davies ym. 2021). Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman, Helsingin satamien ja maarajojen koronatestauksen eriasteisista haasteista on puhuttu aina näihin päiviin.
Rajaturvallisuuden osalta viestintä ja ohjeistus on edelleen ilmeisen puutteellista, jonka lisäksi testausprosessissa ilmenevät erilaiset pullonkaulat ja virheet voivat aiheuttaa jatkossakin ongelmia. Esimerkiksi rajan ylityksen jälkeistä omaehtoista karanteenia koskevia ohjeita on toistuvasti rikottu ja mitä enemmän rikkomuksia tapahtuu, sen todennäköisempää on, että jossain vaiheessa sattuu kohtalokkaiden virheiden suma. On syytä muistaa, että globaalin pandemian aikana kaikenlaiseen liikkumiseen ja matkustamiseen liittyy riskejä, joista emme tiedä kovin paljon. Esimerkiksi hyvää tarkoittava vapaaehtoinen koronatestaus laivoilla on heikko tapa torjua koronavirusta, koska kaikilla Suomeen saapuvilla matkailijoilla tai vierastyöläisillä ei ole itsestään kumpuavaa tarvetta toimia erityisen varovaisesti ja matkailijoiden keskimääräinen riskinottohalukkuus näinä aikoina voi olla lähtö- tai kohdemaata korkeampi.
Hallitus, viranomaiset ja eri sidosryhmät eivät näytä täysin ymmärtäneen rajat ylittävän matkailun tai edes maan sisäisen liikkumisen muodostamia riskejä epidemiatilanteen hallinnalle. Syyllistäminen on turhaa, mutta on selvää, että liikkuminen ja rajat ylittävä liikenne synnyttää kontakteja ja kontakteihin sisältyy riskejä. Käytännössä meillä on kaksi vaihtoehtoa: (1) elämä on hankalaa ja kallista vain Suomeen ulkomailta saapuville tai (2) kaikkien elämä on hankalaa ja kallista. Genomisekvensointi, kuten Uusi-Seelanti on omalla systemaattisella esimerkillään osoittanut, on yllättävän ankara tuomari. Suomessa virusgenomien sekvensointi on ollut muun Euroopan tavoin auttamatta jäljessä, mutta suomalaistutkijatkin ovat osallistuneet GISAID-hankkeeseen.
Suomessa tehdyn sekvensointityön ansiosta tiedämme, riippumatta siitä, mitä joku sattuu sanomaan, että viime syksynä koetun toisen aallon siemenet kylvettiin suurilta osin ulkomailta tulleilla tartunnoilla ja muuntovirustartunnat ovat saapuneet Suomeen suurissa määrin maan rajojen ulkopuolelta. THL:n ylilääkäri Puumalainen antoi 4. maaliskuuta järjestetyssä STM:n ja THL:n tilannekatsauksessa ymmärtää, että brittimuunnos on päässyt ainakin alueellisesti leviämään väestötasolla.
Tilanne on valitettava, mutta siinä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Viime kesällä kansalaiset näyttivät kannattavan laajasti tiukkoja rajoitustoimia epidemian hillitsemiseksi ja rajaturvallisuuden merkityksen näyttävät ymmärtäneen monet. Marraskuussa matkailuala kirjelmöi hallitukselle terveysturvallisesta matkailusta. ”Karanteeniin perustuva lähtökohta lisättynä monimutkaisella testaussäännöstöllä on virheellinen lähtökohta lain sisällölle. – – Karanteenimallista on luovuttava ja otettava käyttöön testaamiseen perustuva malli riskimaista matkustettaessa”, etujärjestöt kirjoittivat.
Valitettavasti matkailualan esittämä malli oli sekä epäturvallinen että monella tavoin epidemian hallinnan kannalta ongelmallinen. Tämän lisäksi on ilmeistä, että haasteena ei ole ”terveysturvallinen ja resurssitehokas” rajat ylittävä matkailu, vaan ne tartuntatapaukset, jotka karanteenittoman matkailun kautta vuosivat ja edelleen vuotavat Suomeen. Matkailualan viittaama riskimaiden ”karanteenimalli” oli pelkkää silmänlumetta.
”Matkailu tekee osaltaan mahdolliseksi sen, että mikä tahansa uhka maapallon toiselta puolelta voi olla kotiovellamme yhdessä päivässä”, professori Vapalahti totesi marraskuun lopulla antamassaan haastattelussa. Tiedämme nyt, että kevään viruskannat ovat pääosin kadonneet. Kysymys kuuluu: mikä määrä matkailun tuottamaa hyvää globaalin pandemian keskellä oikeuttaa rajat ylittävän liikenteen sallimisen ilman hyvin tiukkaa rajaturvallisuutta Suomen ja suomalaisten suojelemiseksi koronavirukselta?
Ei ole liioiteltua sanoa, että poliitikot, virkamiehet ja monet sidosryhmät eivät nähneet metsää puilta joitakin yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Näyttää siltä, että hybridistrategia, josta on muodostunut monitulkintaisine ja hyödyttömine tavoitteineen uskonkappale, yhdessä virkamieskunnan ja hallinnon ennakoinnin hitauden ja suunnittelun hitauden kanssa on johtanut siihen, että kunnollisia rajatoimia ei ole saatu aikaiseksi. Tiukat rajatoimet, kuten julkisuudessa esitetyt puheenvuorot osoittavat, olivat selvässä ristiriidassa eri eturyhmien ja toimialojen intressien kanssa. Esimerkiksi elinkeinoministeri Mika Lintilä kutsui perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun elokuussa ideoimia silloisista riskimaista Suomeen saapuvien pakkokaranteeneja ”ministeri Kiurun henkilökohtaiseksi kannaksi”. Syyskuussa matkailuala valitteli epävarmuutta ja ”pakkokaranteeneja”, koska ne vaikuttaisivat elinkeinoon. Huolenaiheet olivat perusteltuja, mutta mitään pakkokaranteeneja ei saatu ja lopulta muuntovirukset pääsivät leviämään myös Suomeen, koska hallitus ei saanut asianmukaisia rajojen terveysturvallisuustoimia aikaiseksi.
Hallituksella on nyt peiliin katsomisen paikka. Meillä ei ole aikaa odottaa ja toteuttaa idealisoituja ja Suomeen saapuvien hyväntahtoisuuteen perustuvia rajaturvallisuustoimia muutaman kuukauden kuluttua. Tarvitsemme yksinkertaisen ja suoraviivaisen rajakaranteeniprosessin nyt, joka minimoi Suomeen saapuvan rajavuodon. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen on muiden maiden tavoin systemaattisesti pyrittävä vähentämään rajan ylittämiseen liittyviä riskejä sen sijaan, että unelmoisimme epärealistisista rajan ylitystä helpottavista ratkaisuista näinä jo ennestään vaikeina aikoina.
Viime kesä osoitti, että Suomi kykenee tukahduttamaan koronavirusepidemian niin halutessaan. Tilanne on nyt toki monella tavoin erilainen verrattuna viime vuoteen. Nyt vaarana ovat muun muassa muuntovirukset, koronaväsymys ja epämääräisten rajoitustoimien aiheuttamat sivulliset uhrit. Toisaalta tiedämme nyt, että epidemian ei-farmaseuttisten torjuntatoimien tehostaminen aina tartuntojen pikaisesta havaitsemisesta tarkasti kohdennettuihin alueellisiin sulkutoimiin, nopeampi rokottaminen, lääkehoitojen kehitys ja maantieteellinen koronaviruksen leviämisen hillitseminen suojaavat terveyttä, taloutta ja yhteiskuntaa.
Hallituksen ja viranomaisten on korkea aika herätä todellisuuteen. Oikea ratkaisu on valita pienimmän riesan tie: rajojen sisäpuolella tapahtuva tukahdutus ja koronaviruksen pysäyttäminen rajoillemme turvaa kaikkien hyvinvoinnin ja antaa lupauksen varmemmasta tulevaisuudesta.
Lue muita julkaistuja kirjoituksiani. Tutustu myös Brandin kirjastoon kokoamiini koronavirusta koskeviin teksteihin.